maanantai 23. heinäkuuta 2012

Herätyskellon karu ääni muistuttaa velvoitteista


Niin se kutsui taas työmaa takaisin "sorvin" ääreen. Lomalla elimistö on tottunut sellaiseen lomarytmiin; heräillään verkalleen ja aamupala syödään vasta noin tunti heräämisestä. Herätyskellon kajahtaessa aamulla, olisi niin tehnyt mieli kääntää kylkeä, mutta ei se auta, noustava on.

En ole työaamuisin syönyt aamupalaa vuosikausiin, mutta elämäntaparemontin yhteydessä olen päättänyt opetella myös tuon jalon taidon. Heh, helpommin sanottu kuin tehty. Napsin rahkaa ja ananasmurskaa verkalleen samalla kun valmistelin meikin ja kampauksen töihin. Kyllä oli niin äklö olo vääntää mitään suuhun seiskalta aamulla. Huono olo jatkui tuonne kymmeneen saakka, jolloin söin välipalaksi varatun nektariinin. Kylläpä se siitä sitten.

Lounaalla saatui tämän jo neljäpäivää kestäneen karppauksen eka moka. Söin nimittäin lounaaksi kasvis-sieni-kaaliääryleitä (2 kpl), enkä tajunnut vasta kuin toisen kääryleen kohdalla, että siinähän oli myös riisiä sienien kanssa täytteenä. Onneksi lautaselle oli päätynyt myös lohta ja reiluannos kasviksia, joten ei morkkis ihan kauhean pahana iskenyt, etenkin kun jätin loppukääryleen syömättä vahingon huomattuani.

Vahingosta viisastuneena päätin ottaa huomiseksi töihin omat eväät ja jättää lounasruokalan antimet väliin, vaikka siellä kyllä hyvin pystyy ruokavalioonsa sopivan annoksen kokoamaankin, kiitos runsaan salaattipöydän. Josko huomenna tuo töihin lähtökin olisi hieman helpompaa.

-Thin to be


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti