Nainen, olet oman elämäsi sankari!

Minulla on vielä pari viikkoa aikaa ennen koulutuksen alkamista, joten toiseksi viimeistä lomaviikkoa lähden viettämään Ranskan Rivieralle Juan Les Pinsiin. Siellä minua odottavat auringon ja rantojen lisäksi rakas kummityttöni perheineen. Tänään tarkoituksena on kipaista kaupasta vielä toivetuliaiset, jotka ovat mielestäni melko odottamattomia. Ei pyytänyt suomalaisperhe salmiakkia tai ruisleipää, vaan hammastahnaa ja xylitol-pastilleja. Mukanani vien myös 40 kg heidän muuttokuormaa. Kaikki ei mahtunut heidän mukaansa elokuun alussa, joten tarjouduin ne tuomaan tullessani. Täytyy vain toivoa, että kaikki sujuu hyvin. Nyt lähden ostoksille. Tältä näyttää lomasää.

Blogissa on vaihteeksi vallinnut pitkä hiljaiselo. Olen aina ollut kova tekemään töitä, mutta tänä vuonna tahti kiihtyi kiihtymistään, kunnes tuli seinä vastaan - paloin loppuun. Kielsin totuuden itseltäni pitkään, uskottelin jaksavani vielä vähän ja kohta helpottaa. Lähimmäiseni varoittelivat jo pitkään tilanteesta, mutta en suostunut uskomaan. Olen ollut poissa työstä kesäkuun alkupuolelta lähtien keräten voimia. Vasta nyt alan olla takaisin oma energinen itseni. Nyt haasteena onkin oppia tuntemaan omat rajansa ja pitämään järki kädessä. Loppuunpalaminen ajoi minut ajattelemaan elämääni uudella tavalla ja koin, että on tehtävä suuria muutoksia. Työnarkomaanina en osannut hellittää otetta hetkeksikään ja istuinkin usein yömyöhään läppäri sylissä töitä tehden. Ensimmäisenä aamulla tarkastin sähköpostit kännykästä, samoin viimeisenä illalla. Tajusin, että näin ei voi jatkua. Päätin, että tilalle on löydyttävä ihan jotain muuta, koska en tässä tilanteessa uskonut itse kykeneväni ra