Minulla on kaksi teini-ikäistä tytärtä. Arki on juuri niin kiireistä, kuin se vain voi olla tässä vaiheessa elämää. Nautin kuitenkin siitä elämän mausta, joka tuntuu tässä hetkessä joka solulla. Tyttäret harrastavat musiikkia ja tanssia, joten arki-illat ovat hyvin ohjelmoituja. Molemmat opiskelevat myös musiikkiluokilla, joten elämämme pyörii hyvin vahvasti musiikin ympärillä. Se onkin tärkeä osa meidän kaikkien elämää. Teini-ikä on tuonut tietenkin mukanaan myös erilaisen itsenäistymisen vaiheen ja vanhempana löytää itsensä jatkuvasti puntaroimasta eri vaihtoehtoja. Jos tänään päätän näin, mitä se tarkoittaa huomenna? Onko parempi antaa löysää narua riittävästi, että lapsi pääsee kokeilemaan rajojaan? Missä silloin kulkee rajat? Teini-iästä puhutaan usein hyvin negatiivisesti. Ehkä siksi pelkäsin hirveästi omien tyttärien kasvua teini-ikään. Podin itse vauvakuumetta jo hyvin nuorena ja aina ajattelin, että juuri vauva- ja pikkulapsiaika ovat niitä parhaita aikoja vanhemmuude